Kun tutustuu vanhoihin kukkasidontakirjoihin huomaa, että monen modernin uudelleen käytettävän ja/tai kierrätettävän asettelupohjan historia onkin melko pitkä! Tutut materiaalit, kuten sammal, hiekka, oksat, tikut, metalliverkot ja -langat, sekä kukkasiilit esiintyvät silloisissa oppaissa. Niin ja tietenkin vesi, sillä elävät materiaalit tarvitsevat sitä!
on kehitetty japanissa jo 1900-luvun alkupuolella. 1950-luvun kukkasidontakirjoissa kukkasiilin käytöstä löytyy useita mainintoja.
Kukkasiili mahdollistaa erilaisten astioiden hyödyntämisen muutaman kukan asetelmissa. Tärkeintä on, että astiaan saadaan laitettua sen verran vettä, että materiaalien imupinnat jäävät pinnan alle.
Mikäli piikkien väliin jää elävän materiaalin paloja, kannattaa ne kaivella esimerkiksi veitsenkärjellä sieltä pois heti käytön jälkeen.
asettelupohjana on uudelleen käytettävissä kerta toisensa jälkeen. Vuonna 1953 Brittiläinen kukkakauppias ja tietokirjailija Constance Spry kertoi kirjassaan How to do the Flowers , miten metallilangasta rypistämällä saa muotoiltua sopivia asettelupohjia erilaisiin astioihin!
asettelupohjana mainitaan jo 1926 julkaistussa Kerttu Tuurin toimittamassa Kukkaskoristelu ja -sidonta- kirjassa. Tuolloin neuvottiin käyttämään metalliverkkoa kahdessa kerroksessa, toinen lähelle astian pohjaa ja toinen astian suuaukon tuntumassa.
Metalliverkkopohjan voi koota myös kahdesta kappaleesta, jotka asetetaan päällekkäin. Näin saadaan hieman tiheämpi asettelupohja, jossa materiaalit pysyvät paremmin paikoillaan.
Oksat
voivat olla myös näyttävä osa kokonaisuutta. Asettelupohja syntyy yhdistämällä kaksi valkoista bamburengasta nippusiteellä toisiinsa ja sen jälkeen kumpaankin renkaaseen kiinnitetään mitsumata- oksa. Kiinnittämällä bamburenkaat eri korkeudelle mitsumatoihin ja asettelemalla osat kerroksittain, lasisylinteriin syntyy moniulotteinen ja näyttävä asettelupohja, jota voi käyttää useamman kerran.
voisi olla moderni vastine sammaleen ja turpeen käytölle asettelupohjana. Kukkasieni on valmistettu basaltista ja sakkaroosista. Se on koostumukseltaan kivivillamainen ja hieman joustavampi, kuin tavallinen kukkasieni. Näistä ominaisuuksista johtuen, varsinkin pehmeämmille varsille kannattaa tehdä veitsenkärjellä pieni aloitusreikä, jolloin varren sieneen työntäminen on helpompaa.
Agra-woolin biohajoava kukkasieni imee vettä nopeasti ja tasaisesti! Vaikka biohajoavan kukkasienen vedenpidätyskyky onkin erittäin hyvä, kannattaa valmiiseen työhön aina lisätä vettä.
Hukkapalat voit hyödyntää istutusaineena, joko sellaisenaan, tai mullan seassa. Myös käytetyt kukkasienet, voidaan leikata tai repiä pieniksi paloiksi ja käyttää uudelleen tällä tavalla. Sienen palat voidaan myös koota metalliverkolla, tai vaikka juuttinarulla uudeksi asettelupohjaksi.